Huomenna, 24. helmikuuta, on Viron itsenäisyyspäivä (viroksi ”vabariigi aastapäev”, eli tasavallan vuosipäivä).
Itsenäisyyspäiviähän on täällä vuoden aikana kaksin kappalein. Tämä on se arvokkaampi ja isompi, jolloin juhlitaan 1918 annettua itsenäisyysjulistusta. Elokuussa vietetään uudelleen itsenäistymisen päivää.
Jo muutaman viikon on voinut palautella mieleen Viron historian merkkipäiviä vaikka aamupalapöydässä. Puolentoista litran maitopurkin kylkeen on kätevästi painettu maan lähihistorian tärkeitä hetkiä.
4. kesäkuuta 1884 siunattiin käyttöön Viron ylioppilaiden seuran sinimustavalkoinen lippu.
24. helmikuuta 1918 julistettiin Viro itsenäiseksi Tallinnassa annetulla manifestilla.
21. marraskuuta 1918 sinimustavalkoisesta lipusta tuli Viron valtiolippu.
2. helmikuuta 1920 Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden Tarton rauhansopimuksessa.
1920 Viron kansallislauluksi tuli virallisesti ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm”(tämä on siis se, joka lauletaan samalla Paciuksen sävelellä kuin Maamme-laulu)
20. elokuuta 1991 Viro itsenäistyi uudelleen.
Minusta virolaisten asenteesta kertoo mainiosti se, että neuvostomiehityksen aikaa ei mainita maitopurkissa sanallakaan.
Lahden takana 