Valpuria Virossa

Lapsi halusi äsken jätesäkin, jotta voi askarrella itselleen noitapuvun. Selvähän se: vappu on tulossa.

Suomalainen vappuiloittelu ei näy Virossa mitenkään. Olen virolaisilta ystäviltä kuullut, että erityisesti Viron maaseudulla poltellaan pieniä vappukokkoja, joka sopii siinäkin mielessä hyvin ajankohtaan, että pihoja siivoillaan talven jälkeen kesäkuntoon. Tallinnan katukuvassa vappu ei näy lainkaan. Enpä satu nyt muistamaan, onko viime vuosina esimerkiksi Prisman valikoimissa ollut jo simaa (koska en taaskaan saanut tehtyä sitä itse…) Suomalaiset kauppaketjut vähitellen tuovat suomalaisten juhlapyhien herkkuja tällekin puolen lahtea.

Vaikka elämän kirjaa nakertaa koi, niin ylioppilaslakkimme jälkeen jää ja hiven lyyrassa kiiltää kultaa. 

Mutta serpentiiniä ja ilmapalloja saa ympäri vuoden, joten kaipa tässä vähän kotia koristellaan. Vappuhuiskatkin löytyvät varastosta. Jos vielä riehaannun paistamaan munkkeja, niin saadaan tenavien kanssa vapputunnelmaa. Ehkä harhailen taloyhtiön pihalla yo-lakki päässä, levitän piknik-vilttini tuohon kotinurmikolle ja herätän pahennusta.

Ja lapsonen, hän voi tulla piknikille noitapuvussaan. Valpurinpäivänä kun noidat kaiketi ovat liikkeellä. Näin ainakin tapahtui tänään päiväkodissa. Joten sulassa sovussa tässä keräillään juhlapäivän perinteitä sieltä ja täältä. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö!

Advertisement

Lahden takana luettua: Ainoat todelliset asiat

Saanko nyt jotain henkistyneen, keski-ikää lähestyvän lukijanaisen pisteitä? En muista, että olisin aiemmin lukenut Merete Mazzarellan kirjoja, kun on tuntunut, että ne käsittelevät aina vanhenemista tai jotain muuta tosi syvää, mutta nyt tuli lukaistua tällainen. 

Ainoat todelliset asiat on alaotsikkonsa mukaisesti sekalaisia otteita vuodesta Mazzarellan elämässä. Kirja ei ole juonellinen romaani, vaan ajatuksia ja pohdintoja työstä, rakkaudesta, häpeästä, syyllisyydentunnosta ja kyllä – vanhenemisesta.

Kyllähän Mazzarella on todella taitava kirjoittaja ja ilmiöiden tarkkailija. Tekstistä näkyy kilometrien päähän, kuinka valtavan lukenut ja monipuolisesti asioista ajatteleva hän on. Kadehdittavan reippaasti hän elää täysin omannäköistään elämää. Joten tottahan kirja antoi paljon kaikenlaista ajateltavaa ja sai huomaamaan asioita.

Kirja oli varsin nopealukuinen, mutta toisaalta tämäntyyppistä kirjallisuutta ei kovin pitkään jaksaisikaan. Yhden ihmisen ”teinkö nyt väärin vai oikein” -pohdinnan lukemiseen riittää vallan hyvin hieman yli 200 sivua.

Kaukasia meets Meksiko

Lahden takana syödään pari kertaa kuussa tortilloita. Usein tortillahetki ajoittuu näin perjantai-iltaan: viikon päätteeksi ei jaksa sen suurempaa keittelyä, vaan voimat riittävät jauhelihan tai broileripalojen ruskistamiseen tortillaletun sisälle.   Meksikolaishenkisten (tai mistä minä tiedän, kuinka ”meksikolaishenkisiä” ne oikeasti ovat) salsa-kastikkeiden sijaan olen viime aikoina alkanut käyttää tortillan kastikkeena adzika-nimistä kastiketta.

Tämä punainen mössö on tullut tutuksi lukuisissa Tallinnan gruusialaisissa ravintoloissa. Sitä on usein esimerkiksi varraslihojen ohessa soosina.

Wikipedia tietääkin kertoa, että kyseessä tosiaan on gruusialainen maustekastike. Käyttääpä netissä joku tästä nimitystä ”venäläinen pesto”.

Adzikassa on paljon tomaattia, valkosipulia, chiliä, suolaa ja vähän valmistajasta riippuen eri mausteita. Veikkaan, että tämä on juuri sellainen kastike, josta jokaisella gruusialaisemännällä on ”ainoa oikea” reseptinsä. Ruokakaupan hyllystä adzikaa löytyy useaa eri merkkiä sekä isoilta bulkkituottajilta että vähän pienemmiltä valmistajilta.

En ole vielä tullut ostaneeksi adzikaa torilta. Missä tahansa kaupungin torilla käykin, siellä on aina useampien myyjien tiskillä itsetehtyä adzikaa. Täytyy muistaa testata.

Wikipedian englanninkielinen artikkeli aiheesta on monipuolisempi. Se löytyy tästä.

Maailma tuli Tallinnaan

Lapsen päiväkodin eteisessä oli tällä viikolla eräänä aamuna tavallista sähköisempi tunnelma.

Eteisessä oli huivipäinen nainen, jolla oli mukanaan tummapiirteinen lapsi.

Kyseinen lapsi on yksi niistä seitsemästä (kyllä, seitsemästä) pakolaisesta, joita Viro joitakin viikkoja sitten otti vastaan. Tästä irakilaislapsesta tuli nyt lapseni päiväkotikaveri.

Pari päivää myöhemmin tuli päiväkodin johtajalta viesti, jossa hän toivoi kaikilta ryhmän vanhemmilta ja lapsilta ymmärtäväistä ja myötätuntoista suhtautumista tätä lasta ja hänen perhettään kohtaan.

Hiljaa mielessäni toivon, että ei kai nyt kenellekään ryhmämme vanhemmalle tulisikaan mieleen alkaa ilkeillä lapselle. Mutta kaipa tällainen paimenkirje sitten on tarpeen, ja se on hieman pelottavaa.

Sitäkin mietin, että siinä kohden kun minä -maahanmuuttaja, ulkomaalainen, kielipuoli- kiikutin lapseni päiväkotiin, niin muille vanhemmille ei lähetetty yllä mainitun kaltaista kirjettä.

Jotkut maahanmuuttajat ovat sopivampia kuin toiset.

 

 

Pyöräillen Piritalla

Tallinna kehittyy pikkuhiljaa paremmaksi pyöräilykaupungiksi. Kun vuonna 2008 tänne tulimme, pyöräilijöitä näkyi kaupunkikuvassa mielestäni hyvin vähän. Ero Suomen pyöräilijämääriin oli silmäänpistävä.

Vuosi vuodelta fillarilla liikkuvia on tullut lisää ja pyöräteitä on rakennettu yhä enemmän.

 

Me avasimme tenavien kanssa pyöräilykautta kotinurkilla. Piritan kaupunginosaa halkoo Piritan joki ja sitä ympäröivät laajat ulkoilualueet Kloostrimetsassa eli Luostarinmetsässä. Täällä ei ole pyöräteitä, vaan metsäpolkuja ja kuntoratoja.

Kerrassaan mukavaa oli ulkoilla. Lapsille riittää töngittävää joenpenkoilla, ja historiasta kiinnostunut voi kuvitella munkit vaeltamassa kohti kappelin rukoushetkeä. Näillä joenpientareilla kun on liikuttu jo monta, monta sataa vuotta.

Oikeat tähdenasennot kylvöpuuhiin

Olen Viron-vuosieni aikana kyllä ymmärtänyt, että horoskooppi liittyy täällä monenlaisiin elämäntilanteisiin. Aina se silti jaksaa yllättää.

Postimees-lehden liitteessä oli tänään kylvökalenteri. Nyt yritän käsittää, että jos olen vaikkapa jousimies, niin kuuluuko minun nyt huhtikuussa tuon pyörylätaulukon mukaan kylvää viljaa.

Vasemmalla puolella olevassa taulukossa taas tapahtuu jotakin kellonajan tarkkuudella. Härän ja kaksosten kuuluu kai sunnuntaina 10.4. kylvää juureksia, mutta klo 8.59 alkaen kukkia.

I’m confused.