Lapsen päiväkodin eteisessä oli tällä viikolla eräänä aamuna tavallista sähköisempi tunnelma.
Eteisessä oli huivipäinen nainen, jolla oli mukanaan tummapiirteinen lapsi.
Kyseinen lapsi on yksi niistä seitsemästä (kyllä, seitsemästä) pakolaisesta, joita Viro joitakin viikkoja sitten otti vastaan. Tästä irakilaislapsesta tuli nyt lapseni päiväkotikaveri.
Pari päivää myöhemmin tuli päiväkodin johtajalta viesti, jossa hän toivoi kaikilta ryhmän vanhemmilta ja lapsilta ymmärtäväistä ja myötätuntoista suhtautumista tätä lasta ja hänen perhettään kohtaan.
Hiljaa mielessäni toivon, että ei kai nyt kenellekään ryhmämme vanhemmalle tulisikaan mieleen alkaa ilkeillä lapselle. Mutta kaipa tällainen paimenkirje sitten on tarpeen, ja se on hieman pelottavaa.
Sitäkin mietin, että siinä kohden kun minä -maahanmuuttaja, ulkomaalainen, kielipuoli- kiikutin lapseni päiväkotiin, niin muille vanhemmille ei lähetetty yllä mainitun kaltaista kirjettä.
Jotkut maahanmuuttajat ovat sopivampia kuin toiset.
Lahden takana 