Lahden takana syödään pari kertaa kuussa tortilloita. Usein tortillahetki ajoittuu näin perjantai-iltaan: viikon päätteeksi ei jaksa sen suurempaa keittelyä, vaan voimat riittävät jauhelihan tai broileripalojen ruskistamiseen tortillaletun sisälle. 
Meksikolaishenkisten (tai mistä minä tiedän, kuinka ”meksikolaishenkisiä” ne oikeasti ovat) salsa-kastikkeiden sijaan olen viime aikoina alkanut käyttää tortillan kastikkeena adzika-nimistä kastiketta.
Tämä punainen mössö on tullut tutuksi lukuisissa Tallinnan gruusialaisissa ravintoloissa. Sitä on usein esimerkiksi varraslihojen ohessa soosina.
Wikipedia tietääkin kertoa, että kyseessä tosiaan on gruusialainen maustekastike. Käyttääpä netissä joku tästä nimitystä ”venäläinen pesto”.
Adzikassa on paljon tomaattia, valkosipulia, chiliä, suolaa ja vähän valmistajasta riippuen eri mausteita. Veikkaan, että tämä on juuri sellainen kastike, josta jokaisella gruusialaisemännällä on ”ainoa oikea” reseptinsä. Ruokakaupan hyllystä adzikaa löytyy useaa eri merkkiä sekä isoilta bulkkituottajilta että vähän pienemmiltä valmistajilta.
En ole vielä tullut ostaneeksi adzikaa torilta. Missä tahansa kaupungin torilla käykin, siellä on aina useampien myyjien tiskillä itsetehtyä adzikaa. Täytyy muistaa testata.
Wikipedian englanninkielinen artikkeli aiheesta on monipuolisempi. Se löytyy tästä.
Lahden takana 
Hieno juttu, kun otit adzikan puheeksi. Olen tulossa viroilemaan ensi kesänä ja mulla on tapana ostaa itselle tuliaisia ruokakaupasta. Tuon kotiin säilykkeitä, hilloja, leipää, keksejä, mitä vaan hauskaa ja erilaista. Tuliaisia on mukava makustella marraskuun pimeillä ja muistella samalla kesäretkeä ja sen tapahtumia. Ja ensi kesänä laukkuun mahtuu purkki tai pari adzikaa : )
Kovasti terveisiä laittaa IlonaK
TykkääTykkää
Juu, kannattaa napata kyllä matkaan mukaan! Testaa eri merkkejä ja kerro sitten täälläkin, mikä maistui 🙂
TykkääTykkää