Saanko nyt jotain henkistyneen, keski-ikää lähestyvän lukijanaisen pisteitä? En muista, että olisin aiemmin lukenut Merete Mazzarellan kirjoja, kun on tuntunut, että ne käsittelevät aina vanhenemista tai jotain muuta tosi syvää, mutta nyt tuli lukaistua tällainen. 
Ainoat todelliset asiat on alaotsikkonsa mukaisesti sekalaisia otteita vuodesta Mazzarellan elämässä. Kirja ei ole juonellinen romaani, vaan ajatuksia ja pohdintoja työstä, rakkaudesta, häpeästä, syyllisyydentunnosta ja kyllä – vanhenemisesta.
Kyllähän Mazzarella on todella taitava kirjoittaja ja ilmiöiden tarkkailija. Tekstistä näkyy kilometrien päähän, kuinka valtavan lukenut ja monipuolisesti asioista ajatteleva hän on. Kadehdittavan reippaasti hän elää täysin omannäköistään elämää. Joten tottahan kirja antoi paljon kaikenlaista ajateltavaa ja sai huomaamaan asioita.
Kirja oli varsin nopealukuinen, mutta toisaalta tämäntyyppistä kirjallisuutta ei kovin pitkään jaksaisikaan. Yhden ihmisen ”teinkö nyt väärin vai oikein” -pohdinnan lukemiseen riittää vallan hyvin hieman yli 200 sivua.
Lahden takana 