Kuvia keväästä

Lapset taluttivat äitinsä tänään puistoretkille. Illan ulkoilulla tuli vastaan tällaista.

Muuntajakopin seinässä Kadriorgin puistossa on hyvin Viroa kuvaava graffiti. 

Politsei aed eli Poliisien puutarha on minusta kenties kivoin keskusta-alueen puisto. Siellä puutkin kasvavat kukkaruukuista.

Jaan Poska on merkittävä virolainen valtiomies, joka mm. allekirjoitti Tarton rauhansopimuksen vuonna 1920. Hän sai alkuvuodesta patsaan Kadriorgin puiston joutsenlammen rantaan.

Jos istuskelee Poliisien puistossa, voi laskea takamuksensa penkille, josta näkee kapellimestari Eri Klasin lapsuuskodin, Raua-kadun koulun sekä Klasin ensimmäisen työpaikan, Radiotalon.

 

 

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Kuvia keväästä

  1. Hei,

    löysin vanhan ja siten myös uuden blogisi noin kuukausi sitten. Siitä asti olen yrittänyt ehtiessäni niitä lueskella. Minusta kirjoitat tosi kivalla tyylillä ja tarinoitasi on tosi kiva lukea. 🙂

    Itsekin haaveilen Viroon muuttamisesta ja kielen oppimisesta. Mistä tuli mieleen; olitko opiskellut/puhuitko viroa jo sinne muuttaessasi ja kestikö sinulta kauan oppia se? Opiskelitko kieltä itsenäisesti vai osallituitko kielikursseille? Kumpaa keinoa pitäisit tehokkaampana?

    Minulla on melko hyvä kielipää, Englanninkin opin ihan muutamassa viikossa lähtiessäni aikoinaan au pairiksi (toki alla oli opiskelua ja amerikkalaisten sarjojen seuraamista. :D) Olen varma, että opin viron kielenkin helpohkosti. Aito ympäristö olisi varmasti paras kielen opiskeluun, nyt kun vain pääsisin sinne töihin. 🙂

    Hyvää kesän jatkoa sinne lahden taakse! Toivottavasti siellä on ollut aurinkoisempaa kuin täällä Etelä- Savossa!

    Susanna

    Tykkää

  2. Hei Susanna ja kiitos kommentista ja palautteestasi! Mukava kuulla, jos blogini lukeminen on ollut kuta kuinkin siedettävää.

    Viron kieli oli minulle hieman tuttu ennen tänne muuttoa, sillä olen opiskellut alaa, jossa opintoihin kuului pakollisena osana lyhyet viron opinnot. Mutta niistä oli niin kauan aikaa, että käytännössä mitään hyötyä opinnoista ei ollut.

    Kun tieto muutosta aikanaan tuli (silloin elettiin syksyä 2007, hyvä tavaton, miten aika lentää…), ostin saman tien kirjakaupasta kaikki mahdolliset viron alkeisoppikirjat. Niitä selailin jatkuvasti ja pidin vessalukemisena 🙂 Ensimmäisen vuoden Virossa opiskelin kieltä kotona itsekseni. Kun esikoinen oli päiväunilla, kuuntelin oppikirjan äänitteitä ja tein harjoituksia. Heti Viroon-muuton aluksi tilasin paikallisen sanomalehden. Sarjakuvista oppii hyvin! Keittiön pöydällä oli vuosikausia sanakirja Postimees-lehden vieressä. Televisiosta oppii myös. Esim. englanninkielinen sarja vironkielisillä tekstityksillä on hyvää kielikoulua.

    Olen sitä mieltä, että viro on suomalaiselle helpoin mahdollinen vieras kieli oppia, jos vain vähänkin haluaa sitä oppia. Se, että virossa ja suomessa on niin paljon samaa, tekee tietysti joistakin kielen piirteistä vähän hankalia – puhumattakaan lukuisista ongelmasanoista, jotka näyttävät suomelta, mutta tarkoittavatkin viroksi aivan jotain muuta.

    Kielikurssit ovat tietysti hyvä tapa päästä kielen opiskelussa alkuun, mutta jos Viroon muuttaa, niin tärkeintä on vain alkaa vähitellen käyttää kieltä kaikenlaisissa tilanteissa. Koska kieli on niin tutun kuuloinen, aika nopeasti voi rohkaistua käyttämään yksinkertaisia fraaseja. Ja luettua viroa oppii myös ymmärtämään melko pian, kun vain jatkuvasti kehittää sanavarastoaan. Olen itse hyvin kiinnostunut vieraista kielistä, opiskellut aika monia ja kaipa kieliä melko helposti opin, joten siinäkin mielessä viron oppiminen on sujunut.

    Muistaakseni kolmantena Viron-vuonna kävin parin kuukauden kurssin edistyneille viron osaajille. Se on ainoa täällä käymäni kurssi. Halusin lähinnä nähdä, missä mennään ja käydä joitakin kielioppiasioita läpi opettajan kanssa.

    Eli 90-prosenttisesti olen saavuttanut kielitaitoni käytännön kautta ja itse opiskelemalla. Neuvolaan mennessä opettelin sanakirjasta etukäteen sanoja kuten ”kohtu”, ”supistus” tai ”laskettu aika”. Siitä se lähtee 🙂 Sitten niitä vähitellen alkaa osata käyttää ilman sanakirjaakin.

    Minulle parhaita opettajia ovat olleet naapureiden lapset. He ovat kärsivällisesti opettaneet hassulle suomalaistädille sanoja eivätkä ole pyöritelleet silmiään pöhkölle aksentille tai virheille – vaan nauraneet ihan avoimesti ja korjanneet sitten.

    Virolaiset arvostavat kovasti sitä, että joku vaivautuu opettelemaan tämän hassun pienen kielen. On mahtavaa, kun tajuaa peruskielitaitonsa kehittyvän siihen vaiheeseen, että osaa jo käyttää joitakin kielikuvia ja osaa reagoida keskustelussa suunnilleen samaan tahtiin kuin paikalliset.

    Siitä vain viron kimppuun! Kuten sanoin, oppiminen on asennekysymys, ja oppimisen tapoja on niin paljon kuin on oppijoitakin.

    Tykkää

    • Kiitos kattavasta hyödyllisetä vastauksesta. Vahvistit minun omia näkemyksiäni. Kyllä kaiken oppii jos haluaa! 🙂

      Viron kieli kuulostaa minulta tosi kivalta korvaan, siinä on omanlainen nuottinsa. Ja mielestäni virolaiset puhuvat suomeakin kivemmin me itse, kun puhuvat sitäkin jotenkin laulaen. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s