Kuvia keväästä

Lapset taluttivat äitinsä tänään puistoretkille. Illan ulkoilulla tuli vastaan tällaista.

Muuntajakopin seinässä Kadriorgin puistossa on hyvin Viroa kuvaava graffiti. 

Politsei aed eli Poliisien puutarha on minusta kenties kivoin keskusta-alueen puisto. Siellä puutkin kasvavat kukkaruukuista.

Jaan Poska on merkittävä virolainen valtiomies, joka mm. allekirjoitti Tarton rauhansopimuksen vuonna 1920. Hän sai alkuvuodesta patsaan Kadriorgin puiston joutsenlammen rantaan.

Jos istuskelee Poliisien puistossa, voi laskea takamuksensa penkille, josta näkee kapellimestari Eri Klasin lapsuuskodin, Raua-kadun koulun sekä Klasin ensimmäisen työpaikan, Radiotalon.

 

 

Mainokset

Pyöräillen Piritalla

Tallinna kehittyy pikkuhiljaa paremmaksi pyöräilykaupungiksi. Kun vuonna 2008 tänne tulimme, pyöräilijöitä näkyi kaupunkikuvassa mielestäni hyvin vähän. Ero Suomen pyöräilijämääriin oli silmäänpistävä.

Vuosi vuodelta fillarilla liikkuvia on tullut lisää ja pyöräteitä on rakennettu yhä enemmän.

 

Me avasimme tenavien kanssa pyöräilykautta kotinurkilla. Piritan kaupunginosaa halkoo Piritan joki ja sitä ympäröivät laajat ulkoilualueet Kloostrimetsassa eli Luostarinmetsässä. Täällä ei ole pyöräteitä, vaan metsäpolkuja ja kuntoratoja.

Kerrassaan mukavaa oli ulkoilla. Lapsille riittää töngittävää joenpenkoilla, ja historiasta kiinnostunut voi kuvitella munkit vaeltamassa kohti kappelin rukoushetkeä. Näillä joenpientareilla kun on liikuttu jo monta, monta sataa vuotta.

Kallista kylpemistä

Naapurikunta Viimsin puolelle avattiin viime vuoden puolella vesipuisto. Kylpylöitähän täällä päin on monenlaisia, mutta selvästi vesiriehuntaan ja liukumäkiin keskittyvää paikkaa ei niinkään.

Meiltä oli paikka vielä lasten kanssa testaamatta, ja kun sunnuntai-iltapäivä osoittautui tyhjäksi, keräsin hyvä äiti -pisteitä ilmoittamalla tenaville, että voisimme lähteä vesipuistoon. Riemunkiljuntaahan siitä seurasi, ja syliin syöksyi lapsia, jotka ilmoittivat, että olen maailman paras äiti.

IMG_7410

Eikö olekin valtavan houkutteleva kuva vesipuiston parkkipaikasta ja jäisestä takapihasta? 

Atlantis H2O Aquapark -vesipuisto (siis mikä nimi!?) on Tallinnan keskustasta suunnilleen vartin ajomatkan päässä. Pääkaupungista pääsee bussilla aivan vesikeskuksen viereen.

Kätevä kohde siis Tallinnan-kävijälle, mutta voi hyvä tavaton mitä lysti maksaa: sunnuntaina pääsylippu kahdelta lapselta ja minulta maksoi 49 euroa. Olin kyllä ymmärtänyt, että lippujen hinta on varsin suolainen, mutta tähän en ollut osannut varautua. En enää kassalla alkanut perääntyä, kun lapset olivat täpinässä uimaan menossa. Minulle kaupattiin lisäksi pääsyä saunaosastolle. Saunoihin pääsyn kanssa lipun hinta olisi ollut 65 euroa. Joo ei saunottu.

Kyseessä on tosiaankin vesipuisto, jolta on turha odottaa rauhallista lillumista. Aquaparkissa on lukuisia eri liukumäkiä, aaltoallas ja kaikenlaisia muita pienempiä vesipärske-laitteita. En suosittele paikkaa aivan pienille lapsille, sillä esimerkiksi 3 – 4-vuotiaille paikasta ei välttämättä ole iloa. Omani, 6-  ja 8-vuotiaat sen sijaan olivat jo niin isoja, että pääsivät suurimpaan osaan liukumäistä. Hurjimpiin mäkiin on pituusraja 140 cm. Allasalueen vieressä on kahvila, jossa saa uikkarit päällä nauttia taukomehut ja -jäätelöt.

Kyllähän tuolla kolme tuntia sujuvasti kulutti. Lapset pitivät kovasti. Mutta hinta pitää huolen siitä, että täällä ei välttämättä enää käydä.

Lisäksi minä sain taas kerran todeta sen, minkä aina koen huvipuistoissa: kun vatsa ei kestä pienintäkään heiluntaa tai huojuntaa, on aivan turhaa hommaa lähteä vesipuistoon, jossa liukumäkien vauhti, kaarteet ja heittelyt ovat sellaisia, että muutun yhden laskun jälkeen vihreäksi ja pahoinvoivaksi.

 

Havaintoja Rakverestä

IMG_7388

Aina kun näen Rakveren härkäpatsaan, alan mielessäni laulaa Kummelin ”The bull is not here, where is the bull?” -laulua.

En ollut käynyt kahteen kuukauteen Tallinnan rajojen ulkopuolella, joten oli mahdottoman kiva tehdä lasten kanssa parin päivän retki niinkin huikean kauas kuin Rakveren kaupunkiin.

IMG_7380

Rakveren linnoituksen sisäpihalla oli rento meininki. Lampaat vaelsivat vapaina ja tulivat moikkailemaan. Tämä tietysti kaupunkilaislasta kovin ilahduttaa. Taustan hevoset ovat muovia, mutta oikeakin oli.

Virohan on siis liikuttavan pieni maa. Maan päästä päähän ajaa muutamassa tunnissa, ja esimerkiksi Rakvereen matka kesti tunnin ja kymmenen minuuttia. Tämä vinkiksi niille, jotka tulevat Tallinnaan autolla. Pieni ajelu pääkaupungista pois ja onkin jo aivan toisenlaisissa maisemissa.

IMG_7383

Linnoituksen pihalla on kesäaikaan vaikka mitä työpajaa ja muuta ohjelmaa. Turnajaissimulaattori ei nyt ollut käytössä, mutta onneksi muovihepan selkään silti pääsi.

Virossa matkaavan ei myöskään koskaan tarvitse miettiä, mahtaako tuntemattomassa virolaiskaupungissa löytää perille. Tulee muistaa, että Tallinna on tämän maan ylivoimaisesti suurin ja urbaanein paikka. Kaikkialla muualla on paljon pienempää, arkisempaa ja ihmisläheisempää – eikä eksymisen vaaraa kerta kaikkiaan ole.

Näin on myös Rakveren tapauksessa. Keskusta tarkoittaa keskusaukiota ja muutamaa kadunpätkää sen ympärillä. Liikennevaloja lienee kolmet. Ja kyseessä on kuitenkin Viron mittapuussa varsin suuri kaupunki.

IMG_7386

Rakvere tarvas, eli Rakveren härkä tervehtii kaupunkiin tulijaa linnoituksen mäeltä.

IMG_7390

Art Cafessa keskusaukion laidalla oli herkullista omenapiirakkaa. Lounaskeitto maksoi muuten 1,30 e.

Tämähän sopii yksin lasten kanssa matkaavalle aikuiselle loistavasti. Kaikki on lähellä ja kävellen saavutettavissa. Mihinkään ei tarvitse jonottaa.

Linnoituksessa oli paljon kaikenlaista hienoa historiallista katsottavaa ja koettavaa, mutta nuorisoraadin mielestä mieleenjäävintä oli linnoituksen oma kissa, joka pyydysti hiiren. Seurasimme sisäpihalla, kun katti leikitteli saalillaan: otti kiinni, kanniskeli suussaan ja päästi piipittäjän vapaaksi. Ja sama monta kertaa uudestaan. Parempaa show’ta ei olisi voinut mikään opaspalvelu tarjota.

Ennen kaikkea Rakveren-matkallamme keskityimme vedessä polskimiseen. Aqva Spassa oli kolmikollemme kaikkea riittävästi. Tänne tulemme varmasti uudestaan.

Matkan kenties parasta ruokaa oli Grillers-hampurilaisravintolassa. Tuntui olevan paikallistenkin suosiossa. Sunnuntaina iltapäivällä ei meinannut istumaan mahtua, ja jono kassalle oli jatkuva. Syömäni purilainen meni komeasti nauttimieni hampurilaisten kärkikolmikkoon.