The meaning of syksy

Tallinnan talvi on sään puolesta yleensä aika kamala, mutta nämä syksyt!

Jos vuosi 2020 on muutoin ollut universumin puujalkavitsien jämävarastosta, niin ainakin syyssää on hemmotellut. Lokakuuhan oli hämmästyttävän kaunis ja Tallinna on saanut kellotella kivassa auringonpaisteessa ja väriloistossa.

• 

  Tämä kuva on viikonlopulta. Nyt lehtiä on puissa jo vähemmän.

Minulle, kuusikoiden, männiköiden ja koivikoiden, kasvatille tämä jalopuiden värikirjon ylenpalttisuus ja päähän kopsahtelevien tammenterhojen (ja aina niin kivuliaiden kastanjapähkinöiden!) äänet ovat edelleen jotenkin eksoottisia.

Mutta loppuu väri-iloittelu tältäkin vuodelta. Tänä aamuna lähdimme lapsen kanssa liikkeelle heti seitsemän jälkeen ennen kuin lehtipuhaltimet olivat ehtineet herätä. Puut olivat kai päättäneet viime yönä yhteistuumin pudottaa lehtensä. Kahlasimme aamuhämärässä nilkkoja myöten keltaisissa lehdissä. Tenava potkiskeli niitä onnellisena. ”Lehtien potkiminen is the meaning of syksy!” hän hihkui höpöenglannillaan. Me agrees.

Advertisement

Bingo!

Ei se visuaalisesti kaunis ole, mutta sisältö on, öh, arkeani.

Poikkeustila-bingoni. Voitto on varma.

Maito on taas loppu.	“Et käy närppimässä!” -komento lounaan ja päivällisen välillä.	Kasvavan rairuohon tuijottelua.
“Mulla on nälkä” on sanottu jo ennen klo 11:tä.	Lapsi vaihtaa päivävaatteet jo ennen puoltapäivää.	Lehden haku postilaatikosta arvioiden, liikkuuko portaikossa joku naapuri.
Parvekkeella seisoskelua.	Katsellaan, kun roska-auto tulee.	Sännätään ikkunalle: “Naapurin koiranpentu on pihalla! Aww!”

 

Mikä on muuttunut

Mikä on muuttunut arjessani poikkeustilan aikana?

Olen käynyt joka aamu ainakin 40 minuutin kävelylenkillä. Toivon, että saan jatkettua tätä tapaa myös sitten, kun taas elämässä palataan johonkin (uuteen)  normaaliin. Vanhasta normaalista kun on aivan turha haaveilla.

Sekoaisin ilman ulkoilua. Satuin sopivasti huollattamaan uskollisen Helkamani noin viikko ennen poikkeustilan alkua!

Olen laittanut ruokaa enemmän kuin aikoihin. Tietysti olen aiemminkin kokkaillut joka päivä (koska lapset), mutta nyt se on aivan välttämätöntä, kun taloudessa on koko ajan läsnä myös kaksi koululaista. Mutta ihme kyllä asia ei ole tuntunut aivan sietämättömältä (en ole pohjimmiltani kovin suuri kodinhengetär). On nimittäin käynyt niin, että päivän intensiivisen ruudun tuijottamisen jälkeen on tuntunut mukavalta kuoria perunoita, sekoitella kastiketta ja pilkkoa porkkanoita. Lisäksi lounaan valmistelu keskellä päivää ja yhteinen ruokahetki tenavien kanssa on erinomainen katko näppäimistön näpyttelyyn.

Kuuntelen äänikirjoja todella paljon. Koska olen ulkona niin paljon kuin voin ja jaksan, kuuntelen oikeastaan koko ajan äänikirjoja tai joskus podcasteja. Lukeminen on muutenkin kivaa ja poikkeustilan aikana suorastaan välttämätöntä. On pakko saada ajatukset aivan muualle kaikesta ympärillä vellovasta.

Arvostan entistä enemmän rutiineja. Säntillinen arjen aikataulu, perheen ruokahetket, ulkoilu, ero arkipäivän ja pyhäpäivän välillä ovat yhä tärkeämpiä.

Muistan taas paremmin, että mikään ei koskaan ole itsestäänselvää. Ei terveys, ei työpaikka, ei vapaa liikkuminen, ei säännöllinen laivayhteys Suomenlahden yli, ei ihmissuhteet. Kaikkea pitää vaalia, kaiken eteen pitää tehdä töitä.

Olen taas alkanut juoda liikaa kahvia!

Imuroin paljon useammin kuin ennen, ja nuoriso kuittailee siitä koko ajan. Kun on jatkuvasti kotona, tuntuu, että roskaa ja pölyä kertyy enemmän. Ja siitä samasta syystä, että on jatkuvasti kotona, tulee tunne, että haluaa ympäristönsä olevan kohtuullisessa järjestyksessä. Hallitaan nyt edes kodin järjestystä, kun kaikki muu on melkein hallitsematonta.

Tätä korttia vilkaisen monta kertaa päivässä. 

Olen etsinyt enemmän erilaisia paikallisia palvelutarjoajia, lähinnä ruuan kotiinkuljetukseen. Kauppojen kotiinkuljetuspalvelut ovat olleet tukossa jo monta viikkoa, joten kauppa-asiointiin on pitänyt löytää uusia ratkaisuja.

Arvostan kevättä enemmän. Jos nyt jonain vuodenaikana pitää kohdata tämä älyttömyys, niin olkoon sitten kevät. Kun kaikkialla muualla valo tuntuu vähenevän, niin luonnossa se onneksi lisääntyy.

Ihmisten kohtaaminen olis kiva. Eipä silti: minä siedän yksinäisyyttä ja itsekseni oloa erinomaisesti. On tullut harjoiteltua. Työnikin on sellaista, että siitä suuri osa tapahtuu oman pään sisässä. Mutta esimerkiksi se, että nyt ei voi haastatella ketään kasvotusten eikä lähteä työpöydän äärestä juttukeikalle johonkin kiinnostavaan paikkaan, tekee arjesta kovin erilaista.

 

Lähimatkailusta

Talvilomaviikko on Virossakin päättymässä. Koska minun lomani ei osu samaan aikaan jälkikasvun vapaiden kanssa, ei pitkiä lomajaksoja voi ajatella.

Mutta onneksi Viro on siitä kätevä, että tunnissakin pääsee toisiin maisemiin ja rentoon oloon.

Lähdimme lauantaina aamupäivällä Tallinnasta Rakvereen. Sinne ajaa tunnin ja vartin. Rakvere on leppoisa pikkukaupunki, jossa on oikein hyvä kylpylä ja muutama nähtävyys. En viettäisi paikan päällä viikkoa, mutta viikonloppu menee kivasti. Rakveressa ei ole säilynyt kovin paljon vanhaa puutalokaupunkimaisemaa, mutta kuvan Pikk-kadulla sitä voi vielä aistia. Katu kunnostettiin viime vuoden aikana ja voin kuvitella, että ensi kesänä siellä on varmaan mukavasti kesätunnelmaa.

Lumettoman talven jälkeen meitä tervehti talviloman päätteeksi, niin, talvi! Meitä moikkasi myös tämä söpö Rakveren linnan aasi, joka laidunsi linnan ulkopuolella. Nuorimmaisella oli suuria vaikeuksia irrottautua leppoisan olion luota. Parvekkeellamme ei tälläkään kertaa ollut tilaa nelijalkaiselle.

Linnahan on komea kuin mikä. Olemme käyneet siellä sen verran monta kertaa, että sisälle emme menneet ja muutenkin reissun pääasia oli keskittyä kylpylässä kellumiseen ja loiskimiseen. Mutta hieman sentään ulkoiltiin linnan ympärillä. Harmi, että ei tullut pulkkaa mukaan, sillä vallihautaan olisi saanut hyvät vauhdit!

Illallisen jälkeen tsekattiin vielä linnan iltavalaistus. Oikein tunnelmallista ja komeaa.

Paluumatkalla tänään pistäydyttiin ensimmäistä kertaa monien suosittelemassa Viitna Kõrts (”Viitnan krouvi”) -tienvarsiravintolassa. Varaukseton suositus tälle, jos hakee autenttista virolaista ravintolaelämystä! Olihan melkoinen paikka: vanhassa trahteerin rakennuksessa on peräti kaksi eri ravintolaa, seisovan pöydän puoli sekä à la carte -puoli. Kurkkasimme kumpiinkin ja päätimme kokeilla sapuskaa oikein ruokalistalta pöytiin tarjoiltuna. Pihalla olisi ollut erikseen vielä pieni Viitna Kebab -kioski.

Krouvin ruokasali on valtava (oli myös siellä buffan puolella, jonne vain kurkkasimme), pöydät jykevät, vanhat maataloustyökalut koristavat seiniä, himmelit ja kuivatut kalat roikkuvat katosta ja ruoka on rehtiä ja tuhtia. Kasvissyöjät ja vegaanit älkööt vaivautuko: hapankermaa ja pekonia oli aika lailla kaikessa. Kuvassa alkuruokasettimme, eli friteerattuja juustopalloja sekä valkosipulileipiä. Kummassakin on, tietenkin, mukana kulhollinen hapankermaa dippikastikkeeksi.

Pääruokana seurueellamme meni pelmenejä, mulgipuder-puuroa (siitä lisää joskus myöhemmin) ja kermaista kanaa. Nälkä ei ole alkuiltapäivän jälkeen ollut ja huomenna haisen varmasti pahalle.

Hyvä reissu. Keho ja mieli lepäsivät!

Myötäämisestä

Olen synnyttänyt kaksi kertaa. Kumpikin kerta oli fyysisesti aivan hirveä ja olin varma, että kuolen.

Toisella kerralla oloani helpotti kuitenkin (edes vähän) ajatus, jonka loistava kätilö neuvoi ennen synnytystä.

Kun supistus tulee, älä purista vastaan, vaan avaa keho sille ja ota se vastaan.

Tätä ajatusta vastaan mieleni ja kehoni sotivat ensin raivoisasti. Kun sattuu niin paljon, että tuntee räjähtävänsä, kehon ensimmäinen reaktio on puristaa kipua vastaan ja mieli haluaa työntää kivun pois.

Mutta aijai naiset, ei synnytyksiä näin käydä. Ei tämmöisestä synnytyksestä tule niin mitään.

Kaarna Kätilö muistutti ajatuksesta synnytyksen aikana monta kertaa. Myötää, anna sen tulla, puristaminen vastaan vain lisää kipua, avaa itsesi sille supistukselle.

Jälkikäteen olen todennut, että tuo synnytys taisi olla ensimmäinen kerta, jolloin todella syvästi tajusin, että se, millä tavalla ajattelen, voi vaikuttaa siihen, mitä ja miten tunnen.

Tätä ideaa olen yrittänyt kantaa mukanani. Kun suru, ahdistus tai yleinen otsamolo iskevät päälle, en yritä väkisin puskea vastaan, vaan annan tunteen tulla. Tunne pitää joka tapauksessa käsitellä, joten otetaan se pehmeästi myödäten vastaan, ihmetellään tunnetta ajatuksen kanssa ja sitten ohjataan se sivuun. Aikidomaista ajatusliikettä.

Karmeiden synnytysten lopputuloksena on kaksi hienoa, tervettä lasta.

Kokemuksia kolmesta Viron kylpylästä

Minulta kysytään usein, mitä Viron kylpylää tai hotellia suosittelisin. Vastaan tähän aina, että en tiedä: minulla on koti Tallinnassa, joten minun ei tarvitse yöpyä hotellissa, ja kylpemässäkin käyn kotini saunassa.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen löytänyt itsestäni kylpyläihmisen ja sen myötä on sentään tullut käytyä muutamalla kylpylämatkalla lasten kanssa.
Pistetäänpä siis jakoon omat kokemukset näistä reissuista.

Aqva Hotel & Spa, Rakvere 

Rakvereen ajaa Tallinnasta tasan tunnin, joten kylpyläkokemus on lähellä. Aqva Hotel & Spa (kotoisammin vain Rakveren kylpylä) on kolmesta kylpyläkokemuksesta jollakin tapaa viimeistellyin. Majoitustilat ovat uudet ja siistit, tyyli on mietitty kaikkia yksityiskohtia myöten, ruoka hyvää ja mikä tärkeintä – siivoojat tervehtivät käytävillä asiakasta (mikä kertoo aina palvelun tasosta ja yleisestä meiningistä).

Rakvereen voi hyvin tulla lasten kanssa, mutta vähänkään isommille tenaville kokemus voi jo jäädä vähän latteaksi. Rakvere _ei_ ole vesipuisto. Sen sijaan lapsille löytyy hoitolaosastolta sympaattisia palveluita. Omat nappulani kokivat elämänsä ensimmäisen kokovartalohieronnan Rakveressa ja olivat kovin otettuja.

 

Rakveren kylpylän ulkoaltaan reunalta on näin viihtyisät näkymät. Kuva Aron Urb / Toolbox Estonia. 

Rakveren kylpylä osaa myös linjakkaan markkinoinnin. Heidän mainoslehteään melkein odottaa, sillä kylpylässä selvästi osataan luoda hauskoja kampanjoita ja tarinoita.

 

Kylpylämatkalla kannattaa tietenkin käydä myös ihailemassa Rakveren linnoituksen raunioita.

Toila SPA Hotell, Toila

Kekkoslovakia! 1970-luvun Rantasipi-hotelli! Matalia kattoja! Lastulevyä! Itävirolaisessa Toilan kylpylässä ajan henki kyllä huokuu, vaikka tietysti remonttia on tehty sitten Breznevin. Pelkästään Itä-Viroon matkustaminen on matka toisenlaiseen maailmaan – ja se kannattaa tehdä.

Mutta ei pidä ymmärtää väärin, Toila on vallan mainio paikka parin päivän plutimiseen. Useammassa päivässä tulisi hulluksi, mutta täydellinen aivot narikkaan -nollaus onnistuu täällä hyvin.

Allasalueella ei ole liukumäkiä eikä erilaisia altaitakaan ole kuin muutama. Ei siis hulvattoman vesiriehunnan paikka lapsille.

Sen sijaan Toilan kylpylässä on aikuisille oma kylpyläalue, johon on nappuloilta pääsy kielletty. Kylpylä myös tarjoaa mahdollisuuden jättää lapset muutamaksi tunniksi valvotulle lasten leikkipaikalle, jolloin vanhemmat voivat mennä rauhassa kylpemään. Yh-äiti kiittää! Oli muuten aivan loistavan rentouttavat kolme tuntia, jotka itsekseni vietin.

Aamiainen ja pakettiimme kuuluneet ruokailut olivat luvalla sanoen vaatimattomia. Kyllä vatsansa täyteen saa, mutta odottaisin silti kylpylän lounaalta muuta kuin riisiä, kanakastiketta ja suolakurkkuja. Niitä saan riittävästi kotonakin.

Tervise Paradiis, Pärnu 

Etukäteen oli tiedossa, että Pärnun Tervise Paradiisia pidetään Viron parhaana vesipuistona.

Odotuksissa ei tarvinnut pettyä. TP on näistä  kolmesta esitellystä ilman muuta monipuolisin. TP:ssa on monta eri liukumäkeä, ulkoallas, porealtaita, hyppypaikka, kiipeilyseinä uima-altaan äärellä ja vaikka mitä. Lisämaksusta pääsee saunaosastolle. Odotin osastolta vähän enemmän, varsinkin kun mielessä oli erittäin hyvät saunakokemukset Toilasta. TP ei siinä mielessä tarjonnut mitään poikkeuksellista.

Tervise Paradiis -kylpylä on kirjaimellisesti Pärnun rannassa kiinni. Ja rantahan on upea, sekä kesällä että talvella. Kuva Danel Rinaldo / Toolbox Estonia. 

TP tässä kuvatuista kolmesta paikasta ehdoton lasten suosikki ja tottahan aikuisenakin paikasta pidin. Kylpylä tarjosi riittävästi vaihtoehtoja. Kun sijainti vielä on Pärnu, joka on mahtavan sympaattinen kaupunki ja kylpylän vieressä on upea merenranta, niin kylpyläkäynnin lisäksi matka tarjoaa paljon muitakin elämyksiä.

 
Summaten: 

Jos haluat tyylikkään aikuismaisen kylpyläkokemuksen, jossa on hitunen luksusta, mene Rakvereen.

Jos haluat hyvin rauhallisen ja hieman neukkueksoottisen kylpyläkokemuksen, mene Toilaan.

Jos haluat monipuolisen koko perheen kylpyläreissun, mene Pärnuun.

Avoin kirje herra/rouva Toille

Arvoisa hra/rva Toi,

olen havainnut, että viime aikoina olette tullut vahvasti mukaan perheemme elämään. Aiemmin olen kuullut Teistä vain satunnaisesti, nyt lähes päivittäin.

”Toi alotti!”

”Toi se oli!”

”Emmä sitä tehnyt, se oli Toi!”

”Toi kiusaa!”

Olen hämmästynyt siitä, miten huomaamatta ja sujuvasti saavutte erilaisiin tilanteisiin. Muistutatte minua kovasti Joku Muusta, joka käy usein esimerkiksi työpaikoilla. Joku Muuhan on uskomaton tekijä – aina valmis tarttumaan sellaisiin asioihin, joita varsinaiset työntekijät eivät tee.

Joku Muu yleensä tuo jonkinlaista rauhaa tilanteeseen. Olen kuitenkin valitettavasti kiinnittänyt huomiota siihen, että Teidän, hra/rouva Toi, saapumisenne aiheuttaa perheessämme äänenvoimakkuuden nousua, tökkimistä ja joskus myös holtitonta parkusyöksyä luokseni.

Toivon, että voisitte vähentää vierailuja perheessämme. Arvostan kyllä aktiivista otettanne ja sitä, miten saatte toiset ilmaisemaan itseään vahvasti. Mutta selviäisimme vähemmälläkin.

Arvoisa hra/rva Toi. Juhannus tulee. Grillatkaa pari makkaraa. Soudelkaa. Tehkää vihta ja saunokaa huolellisesti. Me täällä pärjäämme kyllä kolmestaan.