Salamatkustaja-blogi on kuulunut vuosikausia suosikkeihini. Ei voi mitään: ulkosuomalainen seuraa mielellään toisen ulkosuomalaisen meininkejä, ja Satu Rämö kirjoittaa elämästä Islannissa tosi mielenkiintoisesti.
Kun Rämön blogista selvisi, että hän on yhdessä Lähiömutsi-blogin (jota taas en ole lukenut koskaan) Hanne Valtarin kanssa tekemässä kirjaa, oli selvä, että tämän luen. Unelmahommissa ilmestyi keväällä 2017.
Kirjan kannessa ovat rouvat kirjailijat itse.
Kirjan alaotsikko on Tee itsellesi työ siitä mistä pidät.
Tässä kohden voisi jo pyöritellä silmiään ja todeta, että helppo siellä on nuorten naisten huudella blogiensa takana jotakin siitä, miten elämässä muka voisi valita, tykkääkö työstään vai ei. Ojankaivuuseen sieltä!
Mutta avainsana onkin tee. Unelmahommat harvemmin tupsahtavat nenän eteen. Tai kai niinkin voi käydä – onnittelut niille, jotka ovat sen kokeneet.
Rämö ja Valtari näyttävät omien ja toisten esimerkkien avulla, että unelmatyön voi tosiaan tehdä. Kun selvittää itselleen, mitä tosissaan haluaa (mikä on ehkä vaikein ja raadollisin osio, koska pitää pystyä olemaan itselleen armottoman rehellinen), voi alkaa käytännön toimenpiteisiin tavoitteen saavuttamiseksi.
Kaikille omien töihin liittyvien haaveittensa ja toiveittensa kanssa haahuileville kirja sopii mainiosti. Unelmahommissa on nopealukuinen ja sitä voi halutessaan lukea vähän sieltä täältä. Aivan varmasti kirja antaa rohkeutta ja ajatusnyrjähdyksiä sellaiselle, joka on melkein löytänyt oman juttunsa, mutta kaipaa vielä viimeistä tuuppausta.
Unelmahommissa on samalla niin 2010-lukulainen: kirjan syntyä ja ilmestymisvaihetta on voinut seurata tekijöittensä sosiaalisen median kanavissa. Opuksen aihepiirit liikkuvat sellaisessa työnteon maailmassa, jota muutama vuosikymmen sitten ei ehkä olisi osannut kuvitellakaan. Ja aina, aina, haastattelut on tehty kahvilassa latte-kupin ääressä, kuten minusta suomalaisissa naistenlehdissä nykyään usein on.
Lahden takana 