Vapaudesta

***Tämäkin postaus on löytöjä luonnoskansiosta. Olen näköjään keväällä kirjoittanut kaikenlaista, mutta on vain jäänyt julkaisematta. Mutta koska olen tekstin sisällöstä edelleen samaa mieltä, pistetäänpä julki tämäkin***

Poikkeustilassa on paljon pelottavaa, hermostuttavaa, yllättävää ja epämiellyttävää alkaen pienistä käytännön asioista ulottuen suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Olen viime päivinä miettinyt vapautta, jonka puute on minulle konkretisoitunut karvaimmin siinä, että matkailu Suomen ja Viron välillä on tauolla.

On hankala edes pukea sanoiksi, miten epätodelliselta se tuntuu. Ajatella, että koen elämässäni ajan, jolloin en voi täysin vapaasti matkustaa synnyinmaahani. Tutut laivat, jotka normaalisti seilaavat kävelymatkan päässä kodistani merenlahdella, seisovat nyt liikkumatta satamassa.

Tallinnanlahti
Tallinnanlahdella on ollut tänä vuonna kovin hiljaista. Kun normaalitilassa on ollut täysin tavallista nähdä merenlahdella liikkumassa useita pika- ja risteilyaluksia kerrallaan, tänä vuonna lahti on ollut usein tyhjä. Kuva on elokuulta 2020 ja otettu Paksun Margareetan tornin päältä.

Katsos näin tyttönen, pysytkö mukana?

Kyllä, tunnustan: olen pitänyt monia asioita itsestäänselvyyksinä, ja nyt virus ottaa olkapäistä kiinni ja ravistelee. Katsos näin, tyttönen, hupsheijaa, tällä lailla laitetaan elämän paletti uusiksi. Pysytkö mukana?

Yritän pysyä. Tiedän naurettavan etuoikeutetun asemani. Minulla ei ole hätää. Tilanne menee jossakin vaiheessa ohi ja pääsen taas lahden yli. En ole mikään vanki. Totta kai minä tai joku läheiseni voi sairastua, mutta koska sitä en voi tietää, en voi sitä murehtiakaan. Voin vain elää niin, että riski olisi mahdollisimman pieni ja toivoa parasta.

Ajatteluun tämä kevät kuitenkin jättää jäljen. Haluan puolustaa entistä enemmän vapautta. On aivan turha ajatella, että omien fyysisten tai henkisten rajojen sisäpuolelle jääminen jotenkin pelastaisi mitään tai ketään. Liikkumisen rajoittaminen on tässä tilanteessa hetkellisesti pakollista, mutta pitkällä aikavälillä kauhistuttava ajatus.

Ihmisten, ilmiöiden, tavaroiden ja ajatusten pitää saada liikkua tai painekattila räjähtää. Siinä liikkeessä kulkee väistämättä mukana myös paljon väärää, vaarallista ja rikollistakin, mutta silti uskon siihen, että vapaus on kuitenkin arvona ja eteenpäin vievänä voimana niin paljon rajojen sulkemista tärkeämpi, että tasapaino on aina plussan puolella.

Sillamäe
Sillamäen kaupungissa tiedetään, millaista on elää suljetuissa oloissa. Kuva upealta promenadilta kesältä 2020.

Maisemista

Virolaiset törmärannikot ovat hienoja, mutta niin pelottavia! Humps vain näköalapaikan parkkialueen vieressä on kymmenien metrien pystysuora pudotus.

Tämän kuvan maisemiin, Türisaluun, on Tallinnan keskustasta puolen tunnin ajomatka.

(Testaan tällä postauksella panoraamakuvan liittämistä kännykästä. Saas nähdä, toimiiko.)

Lähimatkailusta

Talvilomaviikko on Virossakin päättymässä. Koska minun lomani ei osu samaan aikaan jälkikasvun vapaiden kanssa, ei pitkiä lomajaksoja voi ajatella.

Mutta onneksi Viro on siitä kätevä, että tunnissakin pääsee toisiin maisemiin ja rentoon oloon.

Lähdimme lauantaina aamupäivällä Tallinnasta Rakvereen. Sinne ajaa tunnin ja vartin. Rakvere on leppoisa pikkukaupunki, jossa on oikein hyvä kylpylä ja muutama nähtävyys. En viettäisi paikan päällä viikkoa, mutta viikonloppu menee kivasti. Rakveressa ei ole säilynyt kovin paljon vanhaa puutalokaupunkimaisemaa, mutta kuvan Pikk-kadulla sitä voi vielä aistia. Katu kunnostettiin viime vuoden aikana ja voin kuvitella, että ensi kesänä siellä on varmaan mukavasti kesätunnelmaa.

Lumettoman talven jälkeen meitä tervehti talviloman päätteeksi, niin, talvi! Meitä moikkasi myös tämä söpö Rakveren linnan aasi, joka laidunsi linnan ulkopuolella. Nuorimmaisella oli suuria vaikeuksia irrottautua leppoisan olion luota. Parvekkeellamme ei tälläkään kertaa ollut tilaa nelijalkaiselle.

Linnahan on komea kuin mikä. Olemme käyneet siellä sen verran monta kertaa, että sisälle emme menneet ja muutenkin reissun pääasia oli keskittyä kylpylässä kellumiseen ja loiskimiseen. Mutta hieman sentään ulkoiltiin linnan ympärillä. Harmi, että ei tullut pulkkaa mukaan, sillä vallihautaan olisi saanut hyvät vauhdit!

Illallisen jälkeen tsekattiin vielä linnan iltavalaistus. Oikein tunnelmallista ja komeaa.


Paluumatkalla tänään pistäydyttiin ensimmäistä kertaa monien suosittelemassa Viitna Kõrts (”Viitnan krouvi”) -tienvarsiravintolassa. Varaukseton suositus tälle, jos hakee autenttista virolaista ravintolaelämystä! Olihan melkoinen paikka: vanhassa trahteerin rakennuksessa on peräti kaksi eri ravintolaa, seisovan pöydän puoli sekä à la carte -puoli. Kurkkasimme kumpiinkin ja päätimme kokeilla sapuskaa oikein ruokalistalta pöytiin tarjoiltuna. Pihalla olisi ollut erikseen vielä pieni Viitna Kebab -kioski.

Krouvin ruokasali on valtava (oli myös siellä buffan puolella, jonne vain kurkkasimme), pöydät jykevät, vanhat maataloustyökalut koristavat seiniä, himmelit ja kuivatut kalat roikkuvat katosta ja ruoka on rehtiä ja tuhtia. Kasvissyöjät ja vegaanit älkööt vaivautuko: hapankermaa ja pekonia oli aika lailla kaikessa. Kuvassa alkuruokasettimme, eli friteerattuja juustopalloja sekä valkosipulileipiä. Kummassakin on, tietenkin, mukana kulhollinen hapankermaa dippikastikkeeksi.

Pääruokana seurueellamme meni pelmenejä, mulgipuder-puuroa (siitä lisää joskus myöhemmin) ja kermaista kanaa. Nälkä ei ole alkuiltapäivän jälkeen ollut ja huomenna haisen varmasti pahalle.

Hyvä reissu. Keho ja mieli lepäsivät!

Juhlinnasta

24. helmikuuta on Viron itsenäisyyspäivä. Niitä päivähän on tässä maassa kaksi, sillä uudelleen itsenäistymisen päivää juhlitaan elokuussa.

Minä olen asunut Virossa maahanmuuttajana pian 12 vuotta. Enpä olisi arvannut. Mutta enpä olisi arvannut sitäkään, miten pieni maa jaksaa jatkuvasti yllättää ja ilahduttaa minua moni-ilmeisyydellään.

Keräsin muutaman kuvamuiston reissuiltani vuodelta 2019 (ja jokin myös kuluvalta vuodelta). Kuvat eivät ole missään järjestyksessä, mutta muistuttakoon paikoista, ilmiöistä, matkoista ja maisemista eri puolilla Viroa. Elagu Eesti!

Saarenmaan saaren pääkaupungin Kuressaaren linnan hienoa antia on muun muassa linnanmuuri.

 

Syksyllä virolaisten puutarhat notkuvat omenoista ja niistä riittää aina satunnaisille ohikulkijoille jaettavaksi.

 

Haapsalun kaupunki Länsi-Virossa on niin sympaattinen! Tsaarin vierailua varten tehty rautatieasema on pakollinen nähtävyys. Minä viettäisin mieluusti viikonloppuja kaupungin ravintoloissa ja kahviloissa luuhaten. Talvella Haapsalu on – luvalla sanoen – aika kuollut.

 

Võrun kaupungissa Etelä-Virossa on ihmeellisten muotojen ja rakenteiden täyttämä keskusaukio. Voi vain kuvitella, millaista pulinaa tämän rakentaminen on aiheuttanut. Ja veikkaan, että nyt aukion, öööh, asioista, ollaan jo sitä mieltä, että olipas hauska keksintö.

 

Aah, tämä oli hyvä annos! Võrun Stedingu Maja -ravintola oli virolainen ravintolakokemus parhaimmillaan: simppeliä paikallista ruokaa tyylikkään raikkaasti tehtynä. Miljöönä vanha pankkirakennus ja bonuksena verraton palvelu.

 

Leivonnaiset ja juhlat! Missä ikinä tulevaisuudessa asunkin, yritän tämän puolen virolaisuudesta pitää mukana: aina voi vähän juhlistaa ja aina on sopiva hetki leivospalalle. Kuvassa juhlitaan viisauden päivää eli lukuvuoden aloitusta.

 

Viro on hienoja paikallistapahtumia. Viime kesän mieleenjäävimpiä hetkiä oli muinaistulien yön Tallinnan naapurikunnassa Viimsissä. Poljimme lapsen kanssa pyörällä paikalle. Illan hämärtyessä fillaroimme takaisin kotiin ja ihailimme pitkin rantoja vilkkuvia tulia.

Mikä tahansa luhistumispisteessä oleva röttelö voi Virossa mukautua moderniksi tapahtumanäyttämöksi. Design-viikonloppu oli vanhassa tehdashallissa. Niin tyypillistä Tallinnaa, että meinaa jo naurattaa kliseisyydessään.

Minulla on ilo nauttia tällaisesta maisemasta kotimatkan varrella. No ihan joka päivä ei sentään ole auringonlaskuidylliä ja peilityyntä merta. Tallinnan Piritan (joki-)ranta on ollut mielisairaalani iloissa ja suruissa.

Suutarin pajan kyltti Rakveressä. Epäselväksi jäi, onko pajassa toimintaa.

 

Tartto on Viron graffiti-pääkaupunki.

 

Tartolla on kummallinen vaikutus. Siellä on aivan erilainen fiilis kuin Tallinnassa. Niin on kyllä kaikissa muissakin Viron kaupungeissa, mutta Tartossa on ehdottomasti omansa. En tiedä, mistä tunne tulee, mutta joka tapauksessa Tartto on suosikkikaupunkini Virossa Tallinnan jälkeen. Aina siihen saakka, kun taas käyn jollain muulla Viron paikkakunnalla ja totean, että ei, sittenkin suosikkini on tämä.

Kesän 2019 laulu- ja tanssijuhlat olivat jytisyttävä kokemus. Juhlista muistuttavat siniset sydämet ympäri maata. Jos on Virossa mahdollisuus käydä vain yhdessä museossa, valintani olisi taustalla oleva Viron kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum.

Talvesta

Silloin kun minä olin nuori ja hiihdettiin kesät talvet ja tökittiin itseä käpylehmällä silmään, olivat talvetkin kunnollisia.

Tuli tänään mieleen abivuoden lukuloma, jolloin ajatukset olivat muualla kuin lukemisessa. Tietysti silloin paistoi aurinko KOKO ajan ja talvi oli kauneimmillaan.

Aika kultaa muistot, mutta siitä olen varma, että väistelin lukemista tekemällä monia hiihtolenkkejä aurinkoisilla kerstehangilla, joita pitkin pääsin Päijänteen jäälle jatkamaan lenkkiä. Se on kerrassaan hienoimpia asioita, mitä voi tehdä, abi tai ei.

Tämän vuoden abit ovat lukulomansa aloittaneet, mutta keskisessä Suomessa ei voi kersteistä haaveilla.

Sellainen talvi tällä kertaa. Toivottavasti joskus taas hiihdetään.

Kohtaamisesta

Bussinkuljettaja jutteli matkustajalle tiistaiaamun vuorolla Pärnuun:

”Olen ollut 27 vuotta bussinkuljettaja, mutta nyt olen miettinyt vaihtavani ammattia. Ennen otin mummot kyytiin, tiesin kaikki, mitä on tapahtunut ja kuka on syönyt mitäkin. Nykyisin ollaan niin kauhean kireitä. Kaikki vain rapistelevat (tietokoneitaan) eikä kukaan puhu mitään. Typerää, eikö?”

Sama kuljettaja kiersi ennen lähtöä linja-auton läpi: ”Käyn katsomassa, ketä voin kehua.” Kuski tarkasti, ketkä olivat jo laittaneet turvavyön kiinni ennen hänen muistutustaan.

Lisää näitä!

 

Saarenmaasta

EDIT: Tämä postaus on julkaistu helmikuussa 2020, vaikka postauksen päivämäärä muuta näyttää. Olin tuolloin aloittanut postauksen teon, mutta näköjään oli jäänyt kesken ja julkaisematta. Kuvat ovat siis keväältä 2019.

*******

Vuoden 2019 aikana Saarenmaasta tuli lopullisesti yksi ehdottomia lempipaikkojani Virossa. En tiedä, mikä saaressa niin kolahti, mutta jotenkin paikan henki vain tuntuu omalta. Ja voi hyvä tavaton, kuinka kaunista siellä on!

Tämän postauksen kuvat ovat Saarenmaan pääkaupungista Kuressaaresta ja lauttamatkalta saarelle, mutta saarihan on tietysti paljon muutakin kuin vain suurin kaupunkinsa. Koetanpa jossain vaiheessa kirjoitella lisää.

Näitä kuvia katsellessa mietin, että Saarenmaalla on ihan oma valonsakin. Suurella saarella taivaskin on avara.

Manner-Virosta Saarenmaalle mennään yhteysaluksella (lentääkin kyllä voi). Alus tuo ensin Muhun saarelle, josta vie pengertie Saarenmaalle.

Yksi Kuressaaren kaupunkikaivoista.

Saaremaa Veski -ravintolan pyöräparkki. Pyörä on erinomainen kulkupeli saarella, jossa etäisyydet ovat lyhyitä eikä mäkiä oikeastaan ole.

Saarenmaan voimamies Suur Tõll ja vaimonsa Piret askeltavat Kuressaaren rannassa.

Kuressaaren linna ympäristöineen on todella hieno. Linnassa olevan museon kiertämiseen kuluu aikaa. Ehdottomasti kannattaa käydä muurin päällä ihailemassa maisemia.

Ja vielä söpömpi kaivo!

Näinkin voi katukyltin ripustaa.

Manner-Virosta Saarenmaalle (tai siis ensin Muhun saarelle) vievät lautat ovat uusia ja moderneja. Sisällä on siistit kahvilat ja oleskelualueet sekä lasten leikkipaikka.

Kokemuksia kolmesta Viron kylpylästä

Minulta kysytään usein, mitä Viron kylpylää tai hotellia suosittelisin. Vastaan tähän aina, että en tiedä: minulla on koti Tallinnassa, joten minun ei tarvitse yöpyä hotellissa, ja kylpemässäkin käyn kotini saunassa.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen löytänyt itsestäni kylpyläihmisen ja sen myötä on sentään tullut käytyä muutamalla kylpylämatkalla lasten kanssa.
Pistetäänpä siis jakoon omat kokemukset näistä reissuista.

Aqva Hotel & Spa, Rakvere 

Rakvereen ajaa Tallinnasta tasan tunnin, joten kylpyläkokemus on lähellä. Aqva Hotel & Spa (kotoisammin vain Rakveren kylpylä) on kolmesta kylpyläkokemuksesta jollakin tapaa viimeistellyin. Majoitustilat ovat uudet ja siistit, tyyli on mietitty kaikkia yksityiskohtia myöten, ruoka hyvää ja mikä tärkeintä – siivoojat tervehtivät käytävillä asiakasta (mikä kertoo aina palvelun tasosta ja yleisestä meiningistä).

Rakvereen voi hyvin tulla lasten kanssa, mutta vähänkään isommille tenaville kokemus voi jo jäädä vähän latteaksi. Rakvere _ei_ ole vesipuisto. Sen sijaan lapsille löytyy hoitolaosastolta sympaattisia palveluita. Omat nappulani kokivat elämänsä ensimmäisen kokovartalohieronnan Rakveressa ja olivat kovin otettuja.

 

405_Holiday at the Spa_Aron Urb

Rakveren kylpylän ulkoaltaan reunalta on näin viihtyisät näkymät. Kuva Aron Urb / Toolbox Estonia. 

Rakveren kylpylä osaa myös linjakkaan markkinoinnin. Heidän mainoslehteään melkein odottaa, sillä kylpylässä selvästi osataan luoda hauskoja kampanjoita ja tarinoita.

 

Kylpylämatkalla kannattaa tietenkin käydä myös ihailemassa Rakveren linnoituksen raunioita.

Toila SPA Hotell, Toila

Kekkoslovakia! 1970-luvun Rantasipi-hotelli! Matalia kattoja! Lastulevyä! Itävirolaisessa Toilan kylpylässä ajan henki kyllä huokuu, vaikka tietysti remonttia on tehty sitten Breznevin. Pelkästään Itä-Viroon matkustaminen on matka toisenlaiseen maailmaan – ja se kannattaa tehdä.

Mutta ei pidä ymmärtää väärin, Toila on vallan mainio paikka parin päivän plutimiseen. Useammassa päivässä tulisi hulluksi, mutta täydellinen aivot narikkaan -nollaus onnistuu täällä hyvin.

Allasalueella ei ole liukumäkiä eikä erilaisia altaitakaan ole kuin muutama. Ei siis hulvattoman vesiriehunnan paikka lapsille.

Sen sijaan Toilan kylpylässä on aikuisille oma kylpyläalue, johon on nappuloilta pääsy kielletty. Kylpylä myös tarjoaa mahdollisuuden jättää lapset muutamaksi tunniksi valvotulle lasten leikkipaikalle, jolloin vanhemmat voivat mennä rauhassa kylpemään. Yh-äiti kiittää! Oli muuten aivan loistavan rentouttavat kolme tuntia, jotka itsekseni vietin.

Aamiainen ja pakettiimme kuuluneet ruokailut olivat luvalla sanoen vaatimattomia. Kyllä vatsansa täyteen saa, mutta odottaisin silti kylpylän lounaalta muuta kuin riisiä, kanakastiketta ja suolakurkkuja. Niitä saan riittävästi kotonakin.

Tervise Paradiis, Pärnu 

Etukäteen oli tiedossa, että Pärnun Tervise Paradiisia pidetään Viron parhaana vesipuistona.

Odotuksissa ei tarvinnut pettyä. TP on näistä  kolmesta esitellystä ilman muuta monipuolisin. TP:ssa on monta eri liukumäkeä, ulkoallas, porealtaita, hyppypaikka, kiipeilyseinä uima-altaan äärellä ja vaikka mitä. Lisämaksusta pääsee saunaosastolle. Odotin osastolta vähän enemmän, varsinkin kun mielessä oli erittäin hyvät saunakokemukset Toilasta. TP ei siinä mielessä tarjonnut mitään poikkeuksellista.

608_Beach Fun_Danel Rinaldo

Tervise Paradiis -kylpylä on kirjaimellisesti Pärnun rannassa kiinni. Ja rantahan on upea, sekä kesällä että talvella. Kuva Danel Rinaldo / Toolbox Estonia. 

TP tässä kuvatuista kolmesta paikasta ehdoton lasten suosikki ja tottahan aikuisenakin paikasta pidin. Kylpylä tarjosi riittävästi vaihtoehtoja. Kun sijainti vielä on Pärnu, joka on mahtavan sympaattinen kaupunki ja kylpylän vieressä on upea merenranta, niin kylpyläkäynnin lisäksi matka tarjoaa paljon muitakin elämyksiä.

 
Summaten: 

Jos haluat tyylikkään aikuismaisen kylpyläkokemuksen, jossa on hitunen luksusta, mene Rakvereen.

Jos haluat hyvin rauhallisen ja hieman neukkueksoottisen kylpyläkokemuksen, mene Toilaan.

Jos haluat monipuolisen koko perheen kylpyläreissun, mene Pärnuun.