Talvesta

Silloin kun minä olin nuori ja hiihdettiin kesät talvet ja tökittiin itseä käpylehmällä silmään, olivat talvetkin kunnollisia.

Tuli tänään mieleen abivuoden lukuloma, jolloin ajatukset olivat muualla kuin lukemisessa. Tietysti silloin paistoi aurinko KOKO ajan ja talvi oli kauneimmillaan.

Aika kultaa muistot, mutta siitä olen varma, että väistelin lukemista tekemällä monia hiihtolenkkejä aurinkoisilla kerstehangilla, joita pitkin pääsin Päijänteen jäälle jatkamaan lenkkiä. Se on kerrassaan hienoimpia asioita, mitä voi tehdä, abi tai ei.

Tämän vuoden abit ovat lukulomansa aloittaneet, mutta keskisessä Suomessa ei voi kersteistä haaveilla.

Sellainen talvi tällä kertaa. Toivottavasti joskus taas hiihdetään.

Advertisement

Valosta

Horisontti on vinossa kaikissa tämän päivän rantakuvissa, mutta mitäpä siitä. Tein tänään kahden tunnin kävelylenkin, joka vain hurahti, sillä lisääntyvä valo tuntui niin mukavalta.

Tosin tuuli oli aivan hurja, mikä tietysti on hurjaa vain niille, jotka eivät osaa pukeutua. Esimerkiksi leijasurffarit eivät pitäneet asiaa huonona lainkaan.

Nämä Piritan rannan penkit talvehtivat aina yhdessä läjässä. Arvelen, että jo huhtikuun loppuun mennessä kaupungin tyypit ovat levitelleet ne pitkin rantaa. Olen aina tykännyt näistä. Järvi-Suomen kasvatille penkeistä tulee ”olen ulkomailla” -fiilis.

Sitä en tiedä, onko jokin syy sille, että penkit ovat juuri tämän värisiä. Mutta onneksi näin eikä mitään järkevän neutraalia.

Tämä hieman huvitti. Sibelius, ni!

Ainahan rannassa tuulee, vaikka olisi täysin tyynenkin oloista. Mutta tänään puhalsi niin, että huppu piti kiskoa tiukasti kiinni ja hengittää nenän kautta. Muuten alkoi rahista liikaa hampaissa.

Yksi penkki on talvehtinut erillään laumasta. Jotkut olivat raahanneet sen jo hyvin lähelle vesirajaa.

Talvesta

Säästä valittaminen on maailman turhimpia hommia. Sanon silti: Tallinnan talvi on keskimäärin aika kamala.
Meri hönkii sisuskalut kohmettavaa kosteaa kylmyyttä. Aika usein tuulee. Ja kun +2 asteessa meren äärellä tuulee, niin eipä siitä voi kovin runollisia lausua.

Joltakulta jäi syksyllä sato korjaamatta. 

Mutta tänään oli kuvankaunis päivä. Aurinko paistoi aamusta lähtien pilvettömältä taivaalta. Ei juuri tuullut.

Eilinen yllätyslumi (kyllä, Virossakin se ”yllättää”) hohti silmiä särkevästi.

Aamun valo laskeutui Kadriorgin puutaloihin kauniisti. 

Pari päivää sitten haikailin jo hieman tennarien käytön pariin. Vähänpä tiesin. Näyttää siltä, että nyt saa jonkin aikaa mennä jykevämmissä talvisaappaissa.

Kadriorgin puiston joutsenlammen talvi-idylliä. 

Kun nämä tunnelmalliset talvimaisemat väistyvät, tilalle tulee nilkkoihin ylettyvä suolasohjo ja lopulta hengenvaarallinen liukkaus. Mikään kenkävalinta ei niissä olosuhteissa ole oikea.

Valkoinen kurittaja. 

Sohjossa tarpomista sitten kestetään kunnes tulee Tallinnan kevät, joka näissä postauksen kuvien maisemissa on sellainen, että vaakasuorassa räntäsateessa kohmettuneet sisäelimet lämpiävät pakahtumispisteeseen.

Kevättä odotellessa Jaan Poska ja minä otamme salkkumme ja tarvomme hangissa.