Lauantaiaamujen kaava alkaa olla varsin vakiintunut. Pitkä aamiainen ja kirja.
Lumessa menee musta viiva, ei punainen.
Koska minun ammatissani ihminen lukee vain kaunokirjallisuuden klassikoita (muahhhaha), on tällä hetkellä työn alla Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi. Hienoa settiä, suosittelen. Vaikka fiktiivinen teos onkin, kirja antaa silti hyvää perspektiiviä siihen, millaisissa lutikansyömissä oloissa Suomessa on vielä hetki sitten eletty.
Järjettömän tyylikäs kansi on Rymy-Eetu-sarjakuvan luojan Erkki Tantun käsialaa, näemmä. Kyllä kansikuvituksissa ennen oli paremmin, sanon minä.
Lahden takana 