Avoin kirje herra/rouva Toille

Arvoisa hra/rva Toi,

olen havainnut, että viime aikoina olette tullut vahvasti mukaan perheemme elämään. Aiemmin olen kuullut Teistä vain satunnaisesti, nyt lähes päivittäin.

”Toi alotti!”

”Toi se oli!”

”Emmä sitä tehnyt, se oli Toi!”

”Toi kiusaa!”

Olen hämmästynyt siitä, miten huomaamatta ja sujuvasti saavutte erilaisiin tilanteisiin. Muistutatte minua kovasti Joku Muusta, joka käy usein esimerkiksi työpaikoilla. Joku Muuhan on uskomaton tekijä – aina valmis tarttumaan sellaisiin asioihin, joita varsinaiset työntekijät eivät tee.

Joku Muu yleensä tuo jonkinlaista rauhaa tilanteeseen. Olen kuitenkin valitettavasti kiinnittänyt huomiota siihen, että Teidän, hra/rouva Toi, saapumisenne aiheuttaa perheessämme äänenvoimakkuuden nousua, tökkimistä ja joskus myös holtitonta parkusyöksyä luokseni.

Toivon, että voisitte vähentää vierailuja perheessämme. Arvostan kyllä aktiivista otettanne ja sitä, miten saatte toiset ilmaisemaan itseään vahvasti. Mutta selviäisimme vähemmälläkin.

Arvoisa hra/rva Toi. Juhannus tulee. Grillatkaa pari makkaraa. Soudelkaa. Tehkää vihta ja saunokaa huolellisesti. Me täällä pärjäämme kyllä kolmestaan.

 

Pakrin majakka

Hups, toukokuulle tapahtui jotakin ja yhtäkkiä on keskikesä.

Työporukan kanssa teimme eilen retken Tallinnasta länteen, Paldiskin kaupungin suuntaan. Itse kaupungissa emme olleet, vaan ajoimme siitä ohi Pakrin niemeen ja siellä sijaitsevalle Pakrin majakalle.

Pakrin niemeen on rakennettu majakka ensimmäistä kertaa jo vuonna 1724. Nykyinen majakka on vuodelta 1890. Sitä on remontoitu 2000-luvun alussa ja vasta viime vuodesta alkaen se on avattu vierailijoillekin.


Pakrin majakka on Viron korkein, 52 metriä. Kierreportaita on käveltäväksi aivan riittävästi: 275 askelmaa.


Majakasta on – yllätys, yllätys – komeat maisemat joka suuntaan. Paldiskin tuulimyllyt pyörivät vieressä ja Väike Pakrin ja Suur Pakrin saaret näkee hyvin.


Majakan luona ei ole suurempia palveluita. Lipunmyyntikioskista saa jäätelöä, kupin kahvia ja matkamuistoja.

Majakan vieressä on tietenkin merenranta, mutta hiekkabiitsiä on turha odottaa. Majakka sijaitsee jyrkällä törmärannikolla (niin kuin Viron rannikot usein ovat).

Kuvia keväästä

Lapset taluttivat äitinsä tänään puistoretkille. Illan ulkoilulla tuli vastaan tällaista.

Muuntajakopin seinässä Kadriorgin puistossa on hyvin Viroa kuvaava graffiti. 

Politsei aed eli Poliisien puutarha on minusta kenties kivoin keskusta-alueen puisto. Siellä puutkin kasvavat kukkaruukuista.

Jaan Poska on merkittävä virolainen valtiomies, joka mm. allekirjoitti Tarton rauhansopimuksen vuonna 1920. Hän sai alkuvuodesta patsaan Kadriorgin puiston joutsenlammen rantaan.

Jos istuskelee Poliisien puistossa, voi laskea takamuksensa penkille, josta näkee kapellimestari Eri Klasin lapsuuskodin, Raua-kadun koulun sekä Klasin ensimmäisen työpaikan, Radiotalon.

 

 

Karhunlaukka-kokkailuja

Varma kevään merkki Virossa on toreille ja kadunvarsille ilmestyvät karhunlaukkanippujen myyjät.

Juu, en minäkään ollut koskaan karhunlaukasta kuullut. Pitkään ihmettelin, mitä ihmeen vihreitä lehtiä niin monessa paikassa myydään.

Nyt olen vähitellen oppinut, että karhunlaukka (viroksi karulauk ja latinaksi Allium ursinum) on valkosipulin sukulaiskasvi, jota virolaiset käyttävät ruuanlaitossa vaikka mihin. Suomessa tähän kasviin ei juuri törmää, sillä sitä kasvaa vain Ahvenanmaalla ja joissakin satunnaisissa Lounais-Suomen paikoissa.

Karhunlaukan lehtiä voi kuivata, pakastaa, niitä voi laittaa salaattiin ja varmaan lettutaikinan sisäänkin. Niin kuin nyt vaikka pinaattia.

Minä näin jossakin virolaislehdessä karhunlaukka-peston reseptin ja päätin kokeilla. Kahdeksan Viron-vuoteni aikana en ollut vielä tätä kasvia maistanut saati missään ruuanlaitossa kokeillut, joten nyt oli tosiaan aika.

FullSizeRender (3)

Blogivalokuvaamisen huippuhetkiä: vihreä mössö tähmäisessä astiassa. Kivana kontrastivärinä taikinakaavin. 

Mössäsin sauvasekoittimella tahnaksi nipun karhunlaukkaa, pari kourallista paahdettuja manteleita, parmesan-raastetta ja oliiviöljyä.

Tuli sairaan hyvää! Tahna maistuu oikeastaan valkosipulilta, mutta ei kuitenkaan liian voimakkaasti. Laitoin voileivälle ja söin pihvin höystönä. Toimi kaikessa.

Siisteintä karhunlaukassa on se, että sekä Suomen että Viron rannoille kasvi on ilmeisesti tullut joskus viikinkien mukana. Merimiehet ovat torjuneet hurjasti c-vitamiinia sisältävän kasvin avulla keripukkia.

Valpuria Virossa

Lapsi halusi äsken jätesäkin, jotta voi askarrella itselleen noitapuvun. Selvähän se: vappu on tulossa.

Suomalainen vappuiloittelu ei näy Virossa mitenkään. Olen virolaisilta ystäviltä kuullut, että erityisesti Viron maaseudulla poltellaan pieniä vappukokkoja, joka sopii siinäkin mielessä hyvin ajankohtaan, että pihoja siivoillaan talven jälkeen kesäkuntoon. Tallinnan katukuvassa vappu ei näy lainkaan. Enpä satu nyt muistamaan, onko viime vuosina esimerkiksi Prisman valikoimissa ollut jo simaa (koska en taaskaan saanut tehtyä sitä itse…) Suomalaiset kauppaketjut vähitellen tuovat suomalaisten juhlapyhien herkkuja tällekin puolen lahtea.

Vaikka elämän kirjaa nakertaa koi, niin ylioppilaslakkimme jälkeen jää ja hiven lyyrassa kiiltää kultaa. 


Mutta serpentiiniä ja ilmapalloja saa ympäri vuoden, joten kaipa tässä vähän kotia koristellaan. Vappuhuiskatkin löytyvät varastosta. Jos vielä riehaannun paistamaan munkkeja, niin saadaan tenavien kanssa vapputunnelmaa. Ehkä harhailen taloyhtiön pihalla yo-lakki päässä, levitän piknik-vilttini tuohon kotinurmikolle ja herätän pahennusta.

Ja lapsonen, hän voi tulla piknikille noitapuvussaan. Valpurinpäivänä kun noidat kaiketi ovat liikkeellä. Näin ainakin tapahtui tänään päiväkodissa. Joten sulassa sovussa tässä keräillään juhlapäivän perinteitä sieltä ja täältä. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö!

Lahden takana luettua: Ainoat todelliset asiat

Saanko nyt jotain henkistyneen, keski-ikää lähestyvän lukijanaisen pisteitä? En muista, että olisin aiemmin lukenut Merete Mazzarellan kirjoja, kun on tuntunut, että ne käsittelevät aina vanhenemista tai jotain muuta tosi syvää, mutta nyt tuli lukaistua tällainen. 

Ainoat todelliset asiat on alaotsikkonsa mukaisesti sekalaisia otteita vuodesta Mazzarellan elämässä. Kirja ei ole juonellinen romaani, vaan ajatuksia ja pohdintoja työstä, rakkaudesta, häpeästä, syyllisyydentunnosta ja kyllä – vanhenemisesta.

Kyllähän Mazzarella on todella taitava kirjoittaja ja ilmiöiden tarkkailija. Tekstistä näkyy kilometrien päähän, kuinka valtavan lukenut ja monipuolisesti asioista ajatteleva hän on. Kadehdittavan reippaasti hän elää täysin omannäköistään elämää. Joten tottahan kirja antoi paljon kaikenlaista ajateltavaa ja sai huomaamaan asioita.

Kirja oli varsin nopealukuinen, mutta toisaalta tämäntyyppistä kirjallisuutta ei kovin pitkään jaksaisikaan. Yhden ihmisen ”teinkö nyt väärin vai oikein” -pohdinnan lukemiseen riittää vallan hyvin hieman yli 200 sivua.

Kaukasia meets Meksiko

Lahden takana syödään pari kertaa kuussa tortilloita. Usein tortillahetki ajoittuu näin perjantai-iltaan: viikon päätteeksi ei jaksa sen suurempaa keittelyä, vaan voimat riittävät jauhelihan tai broileripalojen ruskistamiseen tortillaletun sisälle.   Meksikolaishenkisten (tai mistä minä tiedän, kuinka ”meksikolaishenkisiä” ne oikeasti ovat) salsa-kastikkeiden sijaan olen viime aikoina alkanut käyttää tortillan kastikkeena adzika-nimistä kastiketta.

Tämä punainen mössö on tullut tutuksi lukuisissa Tallinnan gruusialaisissa ravintoloissa. Sitä on usein esimerkiksi varraslihojen ohessa soosina.

Wikipedia tietääkin kertoa, että kyseessä tosiaan on gruusialainen maustekastike. Käyttääpä netissä joku tästä nimitystä ”venäläinen pesto”.

Adzikassa on paljon tomaattia, valkosipulia, chiliä, suolaa ja vähän valmistajasta riippuen eri mausteita. Veikkaan, että tämä on juuri sellainen kastike, josta jokaisella gruusialaisemännällä on ”ainoa oikea” reseptinsä. Ruokakaupan hyllystä adzikaa löytyy useaa eri merkkiä sekä isoilta bulkkituottajilta että vähän pienemmiltä valmistajilta.

En ole vielä tullut ostaneeksi adzikaa torilta. Missä tahansa kaupungin torilla käykin, siellä on aina useampien myyjien tiskillä itsetehtyä adzikaa. Täytyy muistaa testata.

Wikipedian englanninkielinen artikkeli aiheesta on monipuolisempi. Se löytyy tästä.